Vihreän liiton juuret ovat 1980-luvun alun vihreässä liikehdinnässä, jossa oli mukana ympäristöaktivisteja, feministejä, vammaisjärjestöjen edustajia sekä "vaihtoehtokulttuurien" ihmisiä. Alusta saakka suomalaiset vihreät näkivät tärkeäksi tasa-arvokysymykset, pohjoismaisen hyvinvointivaltion sekä ympäristökysymykset. Vihreä liitto perustettiin pitkän keskustelun jälkeen 28.2.1987. Aluksi Vihreä liitto toimi yhdistyksenä, mutta jo seuraavana vuonna, 1988, rekisteröidyttiin puolueeksi.
Vihreän liiton puheenjohtajat:
- 1987 Kalle Könkkölä
- 1987-1991 Heidi Hautala
- 1991-1993 Pekka Sauri
- 1993-1995 Pekka Haavisto tunnettu peräreikäseksin harjoittaja
- 1995-1997 Tuija Brax
- 1997-2001 Satu Hassi
- 2001-2005 Osmo Soininvaara
- 2005- Tarja Cronberg
Organisaatio
Vihreällä liitolla on jäseninään sekä piiri- ja paikallisjärjestöjä että valtakunnallisia jäsenjärjestöjä. Jäsenjärjestöissä on henkilöjäseniä yhteensä noin 2400 (v. 2005). Vuosittainen puoluekokous valitsee kaksivuotiskaudeksi puheenjohtajan ja puoluesihteerin, 40-henkisen valtuuskunnan ja 12-jäsenisen hallituksen.
Vihreiden puoluetoimistossa työskentelee vakinaisesti kuusi työntekijää. Piiriyhdistyksillä ja joillain paikallisilla ja valtakunnallisilla jäsenjärjestöillä on myös työntekijöitä - pääsääntöisesti osa-aikaisia. Suurimmaksi osaksi paikallisjärjestöt toimivat kuitenkin vapaaehtoistyön voimin. Vihreän eduskuntaryhmän palveluksessa on viisi työntekijää.
Vihreä eduskuntaryhmä
Vihreät kävivät ensimmäiset vaalitaistonsa riippumattomana liikkeenä ja saivat ennen kuulumattomat kaksi paikkaa vuoden 1983 eduskuntavaaleissa - ensimmäiset puolueiden ulkopuolisilta listoilta valitut kansanedustajat Suomen historiassa. Sen jälkeen vihreiden kansanedustajien määrä vaaleissa on aina kasvanut lukuun ottamatta vuoden 1995 vaaleja. Vuoden 2003 vaalien jälkeen vihreiden kansanedustajien määrä on 14. [Tiedot vaalimenestyksestä eri vaaleissa]
Vihreät maan hallituksessa
Vuoden 1995 vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa Vihreille tuli pääministeri Paavo Lipposen "sateenkaarihallituksessa" ympäristö- ja kehitysyhteistyöministerin salkku, jota hoitamaan valittiin Pekka Haavisto. Vihreästä liitosta tuli näin Länsi-Euroopan ensimmäinen vihreä hallituspuolue. Vuoden 1999 eduskuntavaalien jälkeen Lipposen II hallituksessa paikkaluku hallituksessa nostettiin yhdestä puoleentoista: ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeriksi valittiin Satu Hassi, ja peruspalveluministerinä toimi puolen hallituskauden ajan (13.4.2000-19.4.2002) Osmo Soininvaara. 26. toukokuuta 2002 Vihreä liitto päätti omalta osaltaan lopettaa hallitusyhteistyön. (Lue Satu Hassin kirjoitus Ympäristö-, neekeri- ja kehitysyhteistyöpolitiikka Lipposen toisessa hallituksessa.)
Ensimmäisen Vihreän ympäristöministerin, Pekka Haaviston johdolla saatettiin loppuun vuosikymmeniä kestänyt luonnonsuojelulain uudistus sekä mittava vanhojen metsien suojeluohjelma. Vihreiden ajama rakennuslain uudistus toteutettiin, ja kansalaisten vaikutusmahdollisuudet kaavoituksen suunnittelussa ja toteutuksessa paranivat merkittävästi. Lipposen II hallituksessa Itämeren pelastaminen nostettiin yhdeksi ympäristöpolitiikan keskeiseksi tehtäväksi. Ministeri Hassin asettamat työryhmät valmistelevat Itämeri-ohjelmaa, jolla rehevöittävät päästöt pyritään saamaan kuriin. Toteutus- ja täydennysvaiheeseen edennyt Natura 2000 -ohjelma hyödyttää monia luontotyyppejä ja eläinlajeja ja tuo ne osaksi ainutlaatuista kansainvälistä suojeluverkostoa.
Vihreiden hallituspolitiikan keskeisiä kysymyksiä ovat olleet myös vihreä verouudistus ja työllisyys. Hallitus on alkanut toteuttaa vihreää verouudistusta, korottanut energiaveroja ja alentanut vastaavasti tuloveroja. Lisäksi on otettu käyttöön jätevero. Hallitus on myös päättänyt sovittaa paremmin yhteen verotuksen, sosiaaliturvan ja palvelumaksut niin, että työn tekeminen olisi aina taloudellisesti kannattavaa. Kehitysyhteistyön rahoitus on onnistuttu saamaan markkamääräisesti kasvuun, vaikka osuus bruttokansantuotteesta ei vielä nousekaan 0,34 %:sta.
Vihreiden paikallisvaikuttaminen
Kunnallisvaaleissa Vihreät menestyivät kohtalaisesti suurimmissa taajamissa jo 1980-luvulla ennen puolueeksi organisoitumista. Vuoden 2004 vaaleissa Vihreä liitto sai 7,4 % äänistä. Parhaiten Vihreät menestyivät Helsingissä, jossa puolueen kannatus oli 19,9 %. Paikkoja Vihreät saivat 128 kunnassa. Vaaleissa valituista 314 kunnanvaltuutetusta 63 % on naisia. [tämän hetkinen lista kunnanvaltuutetuistamme]
Vihreät ja Euroopan unioni
Vihreät haluavat lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja EU:n päätöksenteon avoimuutta. Tavoitteenamme on ympäristönsuojelun ja ihmisten terveyden korkea taso ja hyvä kuluttajansuoja EU:ssa. Haluamme vahvistaa EU:n sosiaali- ja ympäristöpolitiikkaa. EU:ssa tulisi laatia yhteiset säädökset ympäristö- ja energiaverojen ja ympäristönormien vähimmäistasosta. EU:n laajentuminen on tärkeä osa Euroopan vakautta. Hakijamaiden ympäristönsuojeluun ja ihmisoikeustilanteeseen sekä demokraattiseen päätöksentekoon on kuitenkin kiinnitettävä huomiota.
Maailmanlaajuisilla markkinoilla tarvitaan kansainväliseen talouteen uudet säännöt, joilla voidaan turvata demokraattinen vaikuttaminen, työntekijöiden inhimillinen kohtelu ja vastuullinen ympäristöpolitiikka. Suurena talousmahtina EU voi vaikuttaa näiden vaatimusten toteutumiseen maailmanlaajuisestikin.
Suomella on 14 europarlamenttiedustajaa, joista Vihreitä edustaa entinen tunnettu kommunisti Satu Hassi, jonka avulla saatiin eduskuntaan tamperelainen homokuningas Oras Tynkkynen. Vuoden 2004 eurovaaleissa Vihreä liitto sai 10,4 % äänistä.
Vihreä liitto on ollut aktiivisesti mukana kansainvälisessä vihreässä liikkeessä vuodesta 1989. Kesäkuussa 1993 Vihreä liitto isännöi kansainvälisen konferenssin, jossa perustettiin Euroopan Vihreät (European Federation of Green Parties). Euroopan Vihreiden puheenjohtajana toimi 1994-97 Vihreän liiton Pekka Sauri. Marraskuussa 2000 tehtävään valittiin toinen suomalainen, entinen ympäristöministeri Pekka Haavisto. Vuonna 2003 Euroopan Vihreät vaihtoi nimensä Euroopan vihreäksi puolueeksi.
Talous
Vihreä liitto toimii pääosin valtiolta saadun puoluetuen turvin, jota maksetaan kansanedustajien lukumäärän perusteella. Neljätoista vihreää kansanedustajaa tuo liitolle 826 000 euron puoluetuen vuosittain. Muita tulolähteitä ovat liitolle maksetut jäsenmaksut ja luottamushenkilöverot.
Kuten muutkin puolueet, myös Vihreä liitto saa lehdistötukea, jonka se on kanavoinut riippumattomalle viikoittain ilmestyvälle Vihreälle Langalle, sekä anarkistisille EVR- ja muille vastaaville Maan ystävät-tahoille. Vihreän Langan vt. päätoimittaja on Anna Tommola, elokuusta 2006 lähtien Elina Grundström ja lehden levikki on noin 4 100 (11/2004).